Ymmärrän nykyään rauhallista joulua toivotuksen arvon.

Joulu nimittäin tuntuu kaikelta muulta kuin hyvältä mieleltä ja Jeesus vauvalta rauhassa nukkumassa seimessä. Toisaalta silloin kenelläkään muulla ei voinut olla kovin peace meininki, kuin Jessellä. Joosef ja Maria luultavasti ei ottanut kovin lungisti tilannetta. Verolle piti reissata tajuton matka ja kaikki poikavauvat oli käskynä tappaa. Rouva synnyttää sitten kesken matkan navetassa ja pian paikalle pelmahtaa kolme "viisastelevaa" miestä. Jos olisin ollut Maria, en todellakaan olisi jaksanut ketään epämääräisiä tuntemattomia heppuja juuri synnytettyäni ties missä periferian navetassa.... Toisaalta ehkä hormoonit auttoivat tässäkin tilanteessa ja Maria mielellään esitteli jälkeläistään.

Niin tai näin. Ehkä tarkoitus ei olekkaan nauttia mirhameista ja suitsukkeista täysin stressivapaasti. Ehkäpä kaikki paineet mitkä länsimaiseen jouluun kuuluvat, kuuluivat myös Betlehemiin rapiat parituhatta vuotta sitten. Sillä kaavalla siis mennään?

Taitaa olla niin, ettei enkelikuorot laula aarioita minun joulussani.

Tunti sitten kuitenkin heittäydyin seimeeni tietoisesti.

Ensimmäisen jouluruokailun jälkeen pöytäliina on vain vähän tahrainen. Tyylilleni uskollisena myös silittämätön.

Pöytä ladattu herkuilla, eli suklaalla.

Glögiä ja lääkettä.

Kerrankin jos vaan kattelis kattoon.

Käsityönurkkaus jonka havut ovat vallanneet.

Ja mikä rentouttavinta. Tulevaisuuden bloggaaja on järjestellyt "tilaa" leluvarastoonsa pukin tuomisille.

Siispä rauhallista joulua täältä seimestä.

-Ansuli-