Kuulkaas, kun viime sesongilla kävi niin, että kiikun patjat ihan sanoivat itsensä irti. Tai siis täytteet alkoi kävelee, kun kankaaseen oli tullut reikiä ja kangas oli ihan haperoo.

Koska perheestä löytyy timpuri, niin Hobitillekin on jotenkin tarttunut sellainen mittasilmä. Kaikki mitataan pupillilla ja annetaan mennä.

Männäviikolla vaihdoin lepuutuspahnat Tempureihin ja halpoihin kopioihin Wellpureihin (en muuten voi sanoa huomaavani tuotteissa muuta eroa kuin hinnan), niin vanha petari jäi niinkuin ongelmajätteeksi. Se oli niin iso, ettei sitä voinut hyvällä omallatunnolla työntää roskikseen. Aikansa pyörittyään makkarin lattialla se pääsi uusiokäyttöön. Keksin hävittää sen hitaasti mutta varmasti uusiokäyttämällä.

Pupillilla sitten arvioin keinun koon, muistelin kotona mittaa ja leikaksin petarista palat. Vanhoilla verhoilla "verhoilin" ne, eli ompelin pussit.

Lucifer toimi vetojuhtana, kun suunatsin patjoineni Hobittimajalle.

Ja avot! Pikkasen olisi pitänyt olla kapeempi toi selkämys. Ehkä se siitä asettuu.

Ja sitten Hobitti kiik-kaa.

-Ansuli-