Elämä Hobittina ei suinkaan ole pelkkää linnunlaulua ja ruusuntuoksua. Totuus on rajatut kuvat ja kuvakulmat. Talven hobitti kerää voimia ja keväällä alkaa koitos. Toisaalta Hobitin tunnistaa siitä, että talven se jaksaa pelkästään aiemman kesän voimalla ja ajatellen seuraavaa kesää.

Huomasin juuri, että kuvaan on eksynyt jokin linssilude, vaikka Krooksuta olen kuvannut.

Flamingo jaksaa ehkä just ja just vielä tämän kesän yli.

Kello on just, eikä melkeen.

Jos katsoo oikein tarkkaan, huomaa että kukkia olisi tullut enemmän, joku on vaan käynyt puraisemassa ne poikki.

Yläkuva oikeelle katsottuna ja alakuva vasemmalle katsottuna.

Ennenkuin minulla oli edes Hobittimajaa, olin jo hommannut alakuvan tuuliviirikukon odottamaan sille paikkaa hamaan tulevaisuuteen. Sitten kun alkoi Hobittimajan aika, pystytin kukon ensimmäisenä tiluksille.

Tälläisia miniatyyri patsaita vorot veivät Hobittimajalta viime keväänä. Uhmaten kohtaloa olen kirpputoreilta kerännyt uusia ja rohkelikkona ripottelen niitä taas pitkin puutarhaa.

Yritin siivota kasvihuonettakin. Mutta ilman vettä siivoaminen on lähinnä järjestelyä.

Ja vielä heippandeerukset ja viimeiset vilaisut vasemmalle, oikealle ja vielä vasemmalle.

-Ansuli-