Ooksmä niinku vuoden mutsi vai törkeen huonosti onnistunut emäntä?

Käytiin Tulevaisuuden bloggaajan kanssa Liiterissä ja siellä oli sellaisia käteviä "lisää vain maito" tyyppisiä leivo-itse-kotona ratkaisuja. Koska TB:lle oli vieras tulossa ajatetlin että he voisivat leipoa, ja mä keräisin pojot. Todellisuus oli kuitenkin hermoja raastavaa. Kolmen minuutin välein käytiin kysymässä: "koska, leivotaan, koska leivotan?". Kun olin pistänyt Kenwoodin sitten surraamaan ja taikina oli valmis kutsuin artistit paikalle. Artisti duo valitti kuinka tahmeaa taikina on ja porkkanan väristä. Pian taikinaa oli sormissa ja juuri pöydälle levittämässä vahakankaassa. Taikinan tiputtelu osottautui paitsi haastavaksi, myös tylsäksi. Duo heitti lusikat pöydälle ja häipyivät paikalta. Hobitti hoisi loppuun mitä oli hoidettavissa, paistoi ja täräytti kreemit väliin. Ohjeen mukaan. Yritti psyykkisesti hyväksyä keksien ulkomuodon selittelemällä mielessään lasten kädenjäljestä ja kotitekoisesta. Kattoi ja kutsui Artistit pöytään. Keksit jäi syömättä,Mehukatti kyllä maistui. -Jos joku kehtaa ihmetellä sitä miksi meillä lattiat on likaiset, niin vastaus on yksinkertainen: vastapestylle lattialle kaatuu Mehukatit ihan yhtä huolettomasti kuin pesemättömälle. Tässä kyseisessä tapauksessa ei tullut noudatettua vanhaa Hobittilaista sananlaskua: "Ennen vieraita ei kannata hosua, parempi on meikata, jotta näyttää ainakin hyvältä". Toisaalta yritin soveltaa tilanteessa Hobitin ykkösmottoa: "kulissit kuntoon".

-A-