Viikonloppuna olikin mitä oivallisin keli syyspuuhille.

Syksyllä Hobittimajassa on mieletön fiilis, ehkä paras fiilis ikinä. On tosi pimeää ja pienessä mökissä on tosi kotoisaa, kuin linnunpesässä. Ulkona on säkki pimeää ja sisällä takka loimuaa ja täkin alla voi kuulostella luonnon ääniä. Uni on mitä maittavinta kun ikkunat on sopivan hatarat ja puut ovat lämmönlähteenä.

Pakastin tuli sulatettua ja aikuisten homma tehtyä, eli huussi tyhjennettyä. -Sitä ei lapset teksisi, on se sen verran kovaa kamaa. Timpurillakin on joku yökkimisrefleksi, Hobitti itse on harjaantunut paskan lappaja. Homman kuuluu edetä rauhallisesti, hengittämättä. Välillä nojaillaan lapionvatreen ja hengitellään kasvot tulosuuntaa kohti, samalla maisemia ja taivasta katsellen.

Kaiken kaikkiaan hyvä saldo, hommat eteni talvea kohden hyvällä fiiliksellä. Kiva sitten keväällä palata kun on paikat kondiksessa.

Varsin haikea fiilis, toivottavasti kelit sallii vielä edes yhden heräämisen Hobittimajassa tänä syksynä. Tänäkin aamuna kurkkasin verhon taakse onko ikkunat huurussa, olihan ne. En oikein osaa selittää sitä eräfiilistä kuinka tyytyväiseksi falskaavat huuruikkunat aamuisin auringon niitä lämmittäessä tekee.

-Hobitti-