Mittari näyttää ulkona kahdeksaa astetta. Tässä vaiheessa alkaa olla kotiin ikävä, ainakin silloin kun täytyisi kammeta itsensä puuteroimaan nenää. Olen siis viettänyt muutaman päivän vaakatasossa, ihan vaan kostoksi maailmalle.

Sateessa oli sellainen toimeliaan Hobitin mentävä aukko. Rimaa ja muuta, kuten ikkuna vielä puuttuu, mutta koska sunnuntaisin ei naputeta eikä metelöidä niin vedettiin vähän 512Xää pintaan. Maalaaminen sujui kaikessa hiljaisuudessa, ainoastaan pientä puhinaa ja huokailua lukuunottamatta. Tilanne oli vähän niinkuin hiljaisuuden retriitti juhannuksen juhlinnan jälkeen. Justiinsa kun sai ulkoseinät käsiteltyä avasi Esteri taas hanansa.

-A-