Kas, kas. Kun aiemmin kerroinkin että kaadoimme puun.

Raijasimme puun osasia, oksia ja sellasta pois, keosta, muualle. Niin siilihän se siellä oli. Säikähti salettiin Hobittia yhtä paljon kun Hobitti siiliä.

Me annettiin sille makkaraa, kun maitoa ei kuulemma saa antaa. Ja vettä annettiin kanssa.

Ja tietty me laulettiin: "Kuules siili kummeliini, älä mene mansikoiden luokse. Mansikoita nauratti, äidin kiire tavaton."

Siili vetäs kaks kinkkusiivua ja häippäs. Toivotamme Siilin kuitenkin tervetulleeksi uudelleen. Hobitti suosittaa siilejä.

-A-